Näin minusta tuli kosmetologi

On torstai 14.6.2018, aurinko paistaa (kuten se sitten jatkoi paistamista koko kesän) ja on lämmintä. Istun siskontytön kanssa Pietarinkadun Sopranosissa ja koetamme saada nopeasti jotain ruokaa. Jännitys vatsanpohjassa pitää näläntunteen poissa, mutta järki sanoo, että nyt kannattaa syödä. Kauneushoitolan avajaisiin on alle kaksi tuntia, ja vihdoin on kaikki valmista. Sitten kello tuleekin jo 16.00 ja avaan Kauneuspilkku Helsingin ovet avajaisvieraille. Vielä siinä hetkessä jännitän, tuleeko ketään, mutta ihmisiä tulee paljon – ja se tuntuu niin hyvältä.

Kun kaksi vuotta sitten, elokuussa 2016, aloitin kosmetologiopinnot, oli oma hoitola vielä haaveen asteella. Ensin piti oppia uusi ammatti, mutta jo opiskeluaikana hahmottui suunnitelma omasta yrityksestä. Pidin kovasti ihonhoidon, hoitolahoitojen ja raaka-aineiden opiskelusta. Iho (suurin elimemme muuten) ja siitä huolen pitäminen on tärkeää ja kiinnostavaa! On elämänlaadulle aika olennaista, että viihtyy nahkoissaan ja iho voi hyvin. Mieltä hykerryttää sekin, että koko ajan oppii uutta: oma ammattitaito ja osaaminen vain kasvaa kokemuksen myötä. Samalla kasvaa myös koko ajan into kertoa oppimaansa eteenpäin ja jakaa tietoa.

Olen keski-ikäinen alanvaihtaja. Takana on lähemmäs 20 vuotta viestinnän ja media-alan työkokemusta ja myös filosofian maisterin tutkinto. Minulta on usein kysytty syitä alan vaihtamiseen. Niitä onkin aika monta. Tykkäsin tehdä viestintää ja koin olevani siinä hyvä. En siis koskaan kyllästynyt viestintään sinänsä. Minulle taisi käydä niin kuin keski-ikäisille (erityisesti naisille) voi käydä, että pyrkimyksistä huolimatta työura jumitti paikallaan, siinä ei tapahtunut enää mitään uutta ja jännittävää. Sain työskennellä ihanissa työyhteisöissä, mutta se ei enää riittänyt. Halusin jotain uutta.

Samaan aikaan, osin ensin varmaan tiedostamatta, mieli oli jo alkanut suunnitella uutta työuraa, ja nimenomaan sellaista, jossa olisi luontevaa ryhtyä yrittäjäksi. Ajatuskela meni jotenkin näin: Mitä haluaisin tehdä? Mistä innostun? Mistä tulee hyvä fiilis? Voisinko vielä opiskella täysin uuden ammatin? Ja kun olen keski-ikäinen nainen, niin pohdin myös sitä, että onko aivan hupsua luopua vanhasta työurasta ja mitä jos epäonnistun. Luonteenlaadullani on onneksi sellainen hyvä puoli, että kun mieli saa päätöksen tehtyä, niin loppu on enää sitten toimintasuunnitelman tekoa ja sen toteuttamista.

Päätös lähteä opiskelemaan kosmetologiksi oli sinänsä helppo: olen aina ollut kiinnostunut ihon hoitamisesta sekä kauneuden ja kauneusihanteiden kysymyksistä. Olen lukenut niistä paljon ja seurannut alan trendejä. Olen myös itse käyttänyt kosmetologien palveluja nuoresta lähtien (omasta kokemusasiantuntijuudesta asiakkaan näkökulmasta olikin muuten yllättävän paljon apua yritystä, palveluja ja asiakkaan hoitoelämyksiä suunnitellessa). Olen tyytyväinen, että uskalsin ottaa uuden suunnan työuralle, opiskella kosmetologiksi ja perustaa kauneushoitolan Ullanlinnaan.

Minulla on hyvät ja hoitavat kädet kosmetologin työhön. Suosituimmat palveluni ovat itse asiassa pitkät 90 minuutin kestoiset kasvohoidot. Sen mittaisessa hoidossa ehtii tehdä pitkän kasvohieronnan, jolloin asiakaskin ehtii kunnolla rentoutua ja nauttia kiireettömästä hoitoelämyksestä. Viimeistelen vielä tekemällä naamion vaikutusaikana hieronnan vielä käsillekin. Siitä tulee niin kiva fiilis, kun asiakas lähtee tyytyväisenä.

En ole aivan varma, mitkä puolison aivan ensimmäiset ajatukset olivat alan vaihtamisesta ja uudesta työurasta, kun asian esittelin. Olen onnekas, puoliso on koko ajan tukenut ja kannustanut. Hän on osakeyhtiömuotoisessa yrityksessämme myös vähemmistöosakas. Ja se tyyppi joka yleensä vastaa Kauneuspilkun somevideoista ja ottaa toisinaan myös kuvia :)

Mieltä liikuttavaa on ollut kannustus myös muulta lähiperheeltä sekä ystäviltä. Asiakkailta saamani palaute on ollut niin ihanaa ja mieltä liikuttavaa, että on tippa linssissä tämän tästä. Kiitos ❤️

Tänään 14.11. hoitola on ollut auki viisi kuukautta. Nautin kosmetologin työstä ja oman hoitolan pitämisestä. Tietysti on rehellisyyden nimissä sanottava, että edelleen jännittää joka viikko, että tuleeko riittävästi varauksia ja asiakkaita. Kalenteri elää luonnollisesti koko ajan ja päivät ovat hyvin erilaisia, on vilkkaita päiviä ja on niitä hiljaisiakin. Jonain päivänä on yksi asiakas ja jonain toisena saattaa olla jopa neljä tai viisikin. Jokaisen asiakkaan toivotan ilolla tervetulleeksi!

Sitten tämä: Koko aikana on tullut vain 4−5 peruutusta eikä yhtään no show'ta ole toistaiseksi osunut kohdalle. Olen kiitollinen: Eteenpäin mennään, ja se on huikeaa!

Riitta